Tein Instagramissa kyselyn siitä, että mikä ahdistaa harrastamisessa. Luulin saavani jännittämistä ja osaamista koskevia vastauksia. Sen sijaan sain ison läjän vastauksia, jossa puhuttiin siitä, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan ja puhuvat toisilleen. Me ihmiset aiheutamme toisillemme valtavaa ahdistusta. Se järkyttää minua isosti. Miten ihania koirat ovatkaan ja kuinka hauskoja asioita teemme niiden kanssa. Siltikin me itse pilaamme harrastustamme urakalla. Ei turhaan sanota, että koiraihmiset ovat ikäviä. Tämä on tärkeä asia, jota jokaisin tulisi pohtia tarkkaan.
Mitä päästämme ulos suustamme vaikuttaa aina. Onko se positiivista ja rakentavaa? Vai negatiivista ja hajoittavaa? Uskon, että usein syy on siinä, että emme ajattele ollenkaan sitä, mitä sieltä suusta kumpuaa. Aina pitäisi miettiä, että sanoilla on merkitystä ja niitä tulisi käyttää viisaasti. En ollenkaan ole itsekään syytön tähän.
Sillä, mitä sanomme on aina seurauksia! Jos sanomme asian x, siitä seuraa aina reaktio y, josta taas seuraa asia z. Tärkeintä on ajatella asiaa z. Mitä seuraa, kun päästämme sammakoita suustamme? Diplomatia on sitä, että osaa ajatella seurauksia kommunikaatiossa ja taitoa kommunikoida niin, että se on rakentavaa.
Se kuinka otamme vastaan kommunikaatiota riippuu persoonallisuudesta, kasvatuksesta, oppimishistoriasta ja kokemuksista. Emme ole samanlaisia keskenämme, joten ei voi olettaa, että toinen kokee samoin kuin itse. Suoraan sanominen ei ole useinkaan paras tapa edetä, koska se saa toiset takajaloilleen. Se ei ole myöskään rakentavaa ja eikä usein tarpeellista. Kaikille ei voi sanoa raa'asti suoraan.
Usein kommunikaatiohaasteet johtuvat:
- halusta sanoa suoraan
- kokemuksesta, että on oikeus sanoa mitä haluaa
- ei huomata
- ollaan vitsikkäitä tai sarkastisia
- halutaan päteä tai korostaa itseä
- ei huomioida toisen tunteita
- juoruilun tarpeesta
Sanavapaus tuo mukanaan vastuun. Mitä tästä seuraa? Jos jokainen pohtisi ja havainnoisi edes hiukan puheitaan ja sanojen valintoja, niin harrastusympäristöstä tulisi kaikille mukavampi. Sarkasmi ei kuulu kuin läheisiin suhteisiin ja silloinkin vain, jos toinen on sille sopivasti vastaanottavainen. Juoruilu on ikävää. Sitä pitäisi aina myös pohtia.
Onko se (puheemme):
- asiallista?
- kohteliasta?
- rakentavaa?
- mitä tavoittelemme?
- otammeko toisen tunteet huomioon?
- onko sanomamme ylipäätään tarpeellista?
- voisiko jättää sanomatta?
- saako se ihmiset myötämielisiksi tai takajaloilleen?
- haluammeko, että tulevat uudelleen?
- kohtelemme toisiamme eettisesti?
- olenko auktoriteettiasemassa ja miten silloin tulisi kommunikoida?
Alla on oikeita kommentteja, joita koiraihmiset ovat toisilleen sanoneet:
