Cockerspanieli - todellinen metsästäjän monitoimikoira

 

Pieni spanieli touhuaa innokkaana maastossa metsästäjän edessä tarkastaen välillä, että isäntä on mukana touhuissa. Aamu on kuulakas, kylmä ja usva nousee maasta. Koira ja isäntä ovat lähteneet yhdessä samoamaan metsään. Spanieli tutkii maastoa häntä heiluen ja huomaa  hirven kulkeneen tuosta ja tämän pusikon alla oli jänis ei niin kovin kauaa sitten ja odotas, nyt alkaa tuoksua hyvältä ja jännittävältä. Spanieli kiihdyttää vauhtia syöksyen kasvillisuuden seassa. Sen koko keho kertoo innokkuudesta ja siitä, että kohta, kohta tapahtuu. Ja niin tapahtuukin: metsästäjä suorastaan säikähtää, kun kuusen alta nousee iso musta lintu kohden miestä. Ase nousee nopeasti ja mies tyhjentään molemmat piiput lintuun. Ja kääntyy katsomaan koiraansa. Koiran silmät tuikkii onnesta ja innostuksesta. "No käy hakemassa" isäntä sanoo koiralleen, joka syöksyy suorittamaan tehtäväänsä. Hetken aikaa aseteltuaan lintua suuhunsa, lähtee koira tuomaan sitä isännälleen. Otettuaan linnun vastaan, hän silittelee onnellista koiraansa. Hieno poika. Oikean homenokan etsit isännälle!

 

Spanielit ovat pääsääntöisesti brittiläisiä rotuja: clumberinspanieli, cockerspanieli, englanninspringerspanieli, fieldspanieli, irlanninvesispanieli, sussexinspanieli ja walesinspringerspanieli. Amerikassa on kaksi omaa spanielirotuaan: amerikancockerspanieli ja boykininspanieli (ei FCI). Lisäksi Venäjällä on oma spanielirotunsa venäjänspanieli (ei FCI), joka lähinnä muistuttaa käyttölinjan cockerspanielia, ja onkin hyvin suurelta osin jalostettu cockerspanielia käyttäen. Kaikilla näillä roduilla on suurin piirtein sama tausta: vanhoista spanielintyyppisista koirista, joita käytettiin joko noutamaan vedestä nuolilla ammuttuja vesilintuja tai ajamaan ylös riistaa metsästäjien verkkoja, haukkoja tai vinttikoiria varten. Suomessa rotuja on ollut pitkään ja ensimmäiset cockerit ovat tulleet jo aivan 1900-luvun alussa. Suomalaiset eivät ole käyttäneet spanieleitaan suuressa määrin metsästyksessä, vaikka se niille ominaisinta hommaa onkin. Rotujen kotimaissa suurin osa roduista on edelleen metsästyskäytössä ja onpa osalla roduista säilynyt käyttölinjainen (working) versio. Suurimpien rotujen eli cockerin ja englanninspringerspanielin kotimaan (Iso-Britannia) rekisteröinneistä on merkittävä osa käyttölinjaisia. Näitä kahta rotua saa myös Suomesta käyttölinjaisina. Puuttumatta sen enempää rotujen linjajakoihin, niin näyttelylinjan ja käyttölinjan koirat erottaa erityisesti sukutauluista. Niitä harvoin sekoitetaan keskenään, niin sukutaulu on luotettava lähde linjan selvittämiseen. Mikäli suvussa on MVA- tai SH CH-titteleitä, on koira näyttelylinjainen ja taas jos siellä on KVA- tai FT CH-titteitä on koira käyttölinjainen. Ainoastaan englanninspringerillä on Suomessa viime vuosina ollut merkittävää ns. dualpurpose-kasvatusta, jossa koirilla on suvuissaan sekä muotovalioita että käyttövalioita.

 

Mikä on spanieli? Spanielit kuuluvat FCI 8.2 ryhmään eli ylösajavat koirat (paitsi amerikan- ja irlanninvesispanieli 8.3). Se on monipuolinen koira pienriistan metsästykseen. Spanieleiden spesiaalityötä on riistan liikkeelle laittaminen eli toisin sanoen hakukuviolla riistan etsiminen ja sen ylösajaminen ja ylösajoon pysähtyminen. Koira siis etenee haulikonkantaman sisäpuolella noin suurin piirtein siksakia menevällä hakukuviolla, joka peittää koko kuljetun maaston. Kun koira sattuu riistalle, se ilmentää kehollaan, että kohta tapahtuu ja ajaa sitten riistan lentoon tai liikkeelle. Ne eivät seiso. Joskus koirilla nähdään riistan osoittamista hetken aikaa, mutta on harvinaista, että niillä on kunnollinen seisontakynnys.

 

Hyvä spanieli on myös erinomainen ja halukas noutaja, joka ei kaihda vaikeintakaan maastoa. Ne ovat hyvänenäisiä ja sitkeitä etsijöitä, jotka haluavat saattaa tehtävän loppuun asti. Kuitenkaan eivät yleensä ole yhtäsuoraviivaisia noutotehtävissään kuin noutajat ja niiden pitkälle ohjaaminen vaatii selvästi enemmän työtä kuin noutajilla. Joku on kuvannut eroa seuraavasti: noutaja on putkiaivo ja spanieli on tippaleipäaivo. Spanielille tyypillistä on suorittaa nouto hakukuviolla varsinkin, jos se ei ole nähnyt pudotusta. Mikäli ne halutaan oppivan menemään suoraan eteen päin, joudutaan hiomaan asiaa. Koirilla on nimittäin taipumus heittää hakukuviolle viimeistään hakualueen ulkorajalla ja aina kun iskee epävarmuus. Varsinkin cockereissa on erittäin pieniä yksilöitä, mutta niihin pätee sanonta: “Jos on halua, niin on kykyäkin.” Tällöin pieninkin cockeri selvityy noutotehtävästi oman fysiikkansa suomilla edellytyksillä. On nähty pienten spanielinarttujen kantavan halulla rusakkoa ja metsokukkoa.

 

Spanielille tyyppillistä riistaa on kaikki metsästettävät linnut, jänis, rusakko ja kaniini. Joillain yksilöillä/suvuilla on petokovuutta sen verran, että niitä voidaan käyttää myös pienpetojen kanssa. Tätä ei kuitenkaan jalostuksessa ja kokeissa huomioida. Joka tapauksessa spanielia voidaan käyttää metsästykseen lähes läpi vuoden, jos ajatellaan pienpetojen ja roskalintujen hävittämistä varsinaisen riistatyön ohella. Ruotsissa spanieleita käytetään myöskin lyhyen aikaa ajavina koirina, mutta tälle on Suomessa laki esteenä. Samoin jos koiraa halutaan käyttää spanieleiden kokeissa, niin ylösajoon pysähtyminen varmasti kärsii sellaisessa työskentelyssä. Spanielit ovat myös innokkaita jäljestäjiä.

 

Suomessa spanielien omistajat  käyttävät koiriaan runsaasti vesilinnutuksessa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko koira on noutajana passissa tai koira tekee hakua kaislikossa, luhdassa tms. rantavedessä etsien riistaa metsästäjän ammuttavaksi. Jälkimmäinen on suosittua, mutta asettaa koiran ja ohjaajan kunnolle ja fysiikalle paljon vaatimuksia. Spanielit ovat vilkkaita koiria ja niiden passissa olemiseen tarvitaan harjoitusta, mutta opittuaan olemaan, ovat innokkaita passikaveita.

 

Lehtokurppajahti on varsinkin cockerin (woodcock=lehtokurppa) omin jahtilaji. Spanielit on kehitetty erityisesti tiuhan ja peitteisen maaston kampaamiseen, joten rantalepikoissa lymyävät herkulliset pikkukahlaajat ovat niille oiva saalis. Niiden metsästys lienee kuitenkin Suomessa aliarvostettua.

 

Metsäkanalintujen metsästys ovat toinen suomalaisten suosiossa oleva metsästyksen muoto. Spanieli toimii aivan loistavasti myös siinä, vaikka sillä on suppea haku verrattuna seisojiin ja englantilaisiin kanakoiriin. Spanielin kulkiessa edellä ei ainakaan tarvitse arvailla, missä koira on. Spanielin työskentely perustuu siihen, että koiralla ollessa hyvä hakukuvio, joka etenee nopesti ja vaihtaa suuntaa, lintu ei tiedä mistä uhka tulee ja painautuu maahan. Tällöin päästään myös aremmallakin metsäkanalinnulla tuloksiin. Erityisesti voidaan mainita spanielin sopivuus riekkopoikueiden kanssa. Tiheä maaston kampaus tyhjentää tehokkaasti maaston, joilloin metsästäjän tehtäväksi jää vain riistan pudottaminen koiralle noudettavaksi.

 

Fasaanit ja peltopyyt ovat oiva kohde spanielille ja varsinkin fasaanijahti on nykypäivänä suhteellisen helposti kaikkien metsästäjien saavutettavissa. Erikseen voidaan mainita spanieleiden käyttö fasaanien paimentamiseen lintuja kasvattavilla tiloilla (ns. kartanokoirat). Koirilla voidaan siirtää isojakin lintulaumoja paikasta toiseen. Tämä kuitenkin asettaa runsaasti vaatimuksia koiran tottelevaisuudelle. Spanieli on paimentamisessa hyvä, koska sen seisontaominaisuudet eivät kärsi (koska niitä ei ole) runsaiden lintumäärien kanssa touhutessa.

 

Lintujen lisäksi kaikenmoiset ristiturvat soveltuvat spanielin riistaksi. Näitä metsästetään samalla tavalla kuin lintuja hakukuviolla ja pysähtymällä ylösajoon ja luonnollisesti noutamalla. Tulevaisuudessa saamme nähdä, tuleeko villikanista pysyvä laji Etelä-Suomeen. Tällöin spanieli on hyvä kaveri niiden metsästyksessä.

 

Noin kaiken kaikkiaan spanieli sopii pieniin ja rikkonaisiin maastoihin hakutyylinsä takia. Esimerkiksi Etelä-Suomessa runsaan asutuksen ja tiestön takia spanielin tapainen suppeasti hakeva koira on hyvä. Spanieli on omimmillaan peitteisessä maastossa ja vaikeakulkuinenkaan maasto ei pidättele sitä.

 

Spanielit ovat kätevän kokoisia ja mukavanluontoisia koira, jotka soveltuvat mitä erilaisimpiin perheisiin ja yleensä myös niihin, joissa on aivan pieniä lapsia. Varsinkin ne yksilöt, joilla on taustalla metsästykseen tähtäävää jalostusta, ovat helposti koulutettavissa ja voimakkaasti kontaktinhaluisia, vahvasti riistaviettisiä ja halukkaita noutamaan.

 

Kenelle spanieli sopii? Metsästäjälle, joka metsästää monipuolisesti lintuja ja muuta pienriistaa ja on valmis kouluttamaan koiransa toimivaksi metsästyskoiraksi. Huumorintaju olisi myös suotavaa, sillä spanielien kanssa sattuu ja tapahtuu. Aktiiviselle liikkujalle, joka viihtyy luonnossa. Sellaiselle, joka etsii kohtuullisen kokoista lintukoiraa, joka soveltuu sisällä pidettäväksi ja myös koko perheen lemmikiksi. Pelkäksi lemmikiksi eivät varsinkaan käyttölinjan koirat suuren toiminnantarpeen takia sovellu, eikä niiden kasvattajat niitä sellaiseen käyttöön myykään.

 

Mistä ja mikä spanieli? On syytä tutkia asiaa, eikä suinkaan ostaa ensimmäistä spanielinpentua, joka tulee vastaan. On selvitettävä, mikä rotu miellyttää eniten ja sitten ostaa koira kasvattajalta, joka itse harrastaa koiriensa kanssa metsästämistä. Kennelliiton Koiranet on hyvä paikka tehdä taustatutkimusta: sieltä löytyy koirien terveystiedot ja koetulokset. Pennun vanhemmilla ja/tai suvussa olisi syytä olla tuloksia SPME- ja/tai SPME-V-kokeista. Sitten on punnittava huolellisesti minkä tyyppisen koiran haluaa ja on suositeltavaa käydä tutustumassa koiriin. Harrastajat usein mielellään esittelevät koiriaan, joten reippaasti yhteyttä ottamaan.

 

Sananen spanieleiden metsästyskokeista: spanieleilla on taipumuskoe (SPA) ja varsinaiset metsästyskokeet (SPME). Taipparit ovat vaatimuksiltaan helpot ja niissä ei olla tekemissä riistan kanssa, jollei oteta lukuun jäljen päässä olevaa kania/lintua. Varsinaiset metsästyskokeet ovat lämpimän riistan kokeita, eli erällä pyritään aina täydelliseen riistatyöhön kaatoineen tai pudotuksineen. Kokeita on kahden tyyppisiä: SPME-koe eli maalintukoe, joka käydään yleensä fasaanilla ja SPME-V eli vesilintukoe, jossa pääriistana on vesilinnut ja kahlaajat. Saavuttamalla kolme ensimmäistä palkintoa VOI-luokasta ja näyttelypalkinnolla H koirasta tulee käyttövalio.

Vuonna 2010 kokeissa kävi 366 koira, joista englannispringerspanieleita oli 63,3%, cockerspanieleita 27,9%, walesinpsringerspanieleita 7,9% ja loput muutamista käynneistä oli barbetilla ja espanjanvesikoiralla, joilla myöskin on oikeus osallitua SPME-kokeisiin. Tästä voidaan päätellä, että valtarodut ovat englanninspringeri ja cockeri, joka on kirinyt kovasti etumatkaa kiinni viime vuosien käyttöominaisuuksiltaan laadukkailla tuontikoirilla.

 

Kolme suosituinta pähkinänkuoressa:

 

Englanninspringerspanieli

-suurin

-säkäkorkeus n. 51 cm

-värit: maksavalkoinen, mustavalkoinen ja em. värit tan-merkeillä

-olemassa näyttelylinja ja käyttölinja erikseen

-näyttelylinjainen kevyesti trimmattava

 

Cockespanieli

-pienin

-säkäkorkeus: urokset noin 39 - 41 cm ja nartut noin 38 - 39 cm

-paino: noin 12,5 – 14,5 kg.

-värit: punainen, musta, maksa, golden, black and tan , liver and tan, blue roan, orange roan, liver roan, lemon roan, mustavalkoinen, punavalkoinen, maksavalkoinen, keltavalkoinen, blue roan and tan, liver roan and tan, tricolor ja maksavalkotan (näyttelylinjaissa on myös erilaisia soopeleita)

- olemassa näyttelylinja ja käyttölinjan erikseen

-näyttelylinjaiset ovat trimmattavia ja usein runsasturkkisia

 

Walesinspringerspanieli

-säkäkorkeus: urokset noin 48 cm ja nartut noin  46 cm

-väri: punvalkoinen

-ei jakautunut linjoihin

-kevyesti trimmattava

Powered by Aava 3