Ihannespanielia etsimässä
Olen vuosien ajan pohtinut, millainen voisi olla se oma ihannespanielini. Olen omistanut monta hyvää koiraa, joissa kaikissa on ollut sellaisia ominaisuuksia, jotka haluan ihannespanieliini. Laskujeni mukaan olen omistanut aikuisella iällä 20 koiraa, joista osa on ollut täysin omia ja osa sijoituskoiria. Näissä täysin omissa on neljä, jotka ottaisin milloin vaan uudelleen. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole ollut täydellinen ja se ei edes ole tarpeellista. Täydellisyyteen pyrkiminen on armotonta ja haitallista monella tapaa. Kuitenkin on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan, mikä on olennaista ja mikä ei. Ilman tätä pohdintaa katoaa suunta mihin pyrkiä. Olen myös omistanut koiria, joita en haluaisi kokea uudelleen, vaikka rakkaita olivatkin. Minun kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä, sillä erilaisuus ja eri näkemykset ovat rikkautta.
¨
Tarkun ottaisin uudelleen
Ohitan ulkomuodon pohtimisen tässä nyt lähes täysin. Minulle riittää se, että
- rakenne on terve ja kaikin puolin liioittelematon
- koira pystyy hyppäämään ja juoksemaan vauhdilla
- korvat ovat lupat ja näyttää spanielilta
- ilme on lempeä
- koko on rotumääritelmän mukainen
- turkki on maltillinen ja helppohoitoinen
- Itseasiassa 1903 syntynyt CH. Jetsam Bowdler vastaa hyvin ihannettani:
-
Terveydenkin ohitan loihe lausuen, että ihannekoirani on kliinisesti terve koira, jolla ei ole jatkuvaa hoitoa vaativia vaivoja. Tämä sisältää mielestäni kaiken tarpeellisen: terveellä koiralla on hyvä olla ja sen kanssa voi harrastaa.
Luonne- ja käyttöominaisuudet muodostavat harrastuskoiran perustan. Lisäksi koiran luonne on tärkein ominaisuus myös lemmikkikoirassa. Mikä voisi olla olennaista harrastus- ja metsästysspanielissa?
Annin ottaisin koska vaan!
Koiran aito sisäsyntyinen motivaatio kohti ohjaajaa: Tämä muodostaa koko koulutettavuuden perustan ja mahdollistaa yhteisen treenikuplan. Ohjaajan merkitys ylittää kaiken muun koiran elämässä; myös riistan. Mikäli koiraa ei kiinnosta ohjaaja ja ohjaajan kanssa työskentely, on sitä epätoivoista kouluttaa ja hallita esim. riistatilanteissa. Koiran on myös kyettävä vaihtamaan (eli luopumaan) hajut tms. ohjaajaan, mikäli tilanne niin vaatii. Kun koiran motivaatio on ohjaajan kanssa työskentelyssä, se kestää häiriöitä.
Ihmiseen suuntautuva ongelmanratkaisustrategia: Tämä liittyy edelliseen. Apua pyytävä strategia tarkoittaa sitä, että (varsinkin nuori) koira tukeutuu ohjaajaan haastavissa tilanteissa. Itsenäisen spanielin kanssa metsästäminen ja harrastaminen on haasteellista, koska ohjaajan merkitys tilanteiden ratkaisemisessa on vähäinen. En tarkoita tässä, etteikö itsenäisyyttä saisi olla lainkaan. Kyllä sitäkin harrastuskoira tarvitsee. Itsenäisyys on ominaisuus, joka vahvistuu kokemuksen myötä ja kun koira herää riistalle. Näin ollen nuoren koiran kanssa siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Itsehillintä eli impulssikontrolli: Impulsiivinen spanieli on todella haastava kouluttaa ja harrastaa sen kanssa. Impulsiivisuus on sitä, että koira(/ihminen) toimi ennen kuin ehtii ajatella tekojensa seurauksia. Palkkion läsnäolo haittaa koiran suoritusta merkittävästi. Impulssikontrollia koira tarvitsee erityisesti ylösajotilanteessa ja odottaessaan noutolupaa, mutta muussakin elämässä sen olemassa oleminen helpottaa koiran kanssa toimimista. Impulsiivinen koira ”lentää lepattaa” tehtävästä toiseen, eikä suoriudu niistä kunnolla.
Elämäni koira täynnä iloa ja motivaatiota
Turhauman sietokyky: Harrastuskoira joutuu sietämään turhautumista, sillä aina ei voi toimia niin kuin haluaa. Merkittävin haaste, joka tulee matalasta turhauman sietokyvystä ovat erilaiset äänen antamisen haasteet: vinkumiset, ulinat ja haukkumiset. Turhautunut koira ei pysty yleensä suoriutumaan kunnolla tehtävistä.
Koira on rohkea ja utelias. Se ei pelkää ääniä, ihmisiä, toisia koiria, alustoja eikä ympäristöjä. Tällainen koira on harrastuskoirana ihanteellinen. Osa pelkoon liittyvistä ongelmakäytöksistä ratkeaisi, jos jalostukseen valittaisiin vain rohkeita yksilöitä.
Koiran keskittymiskyky ja häiriönsieto on hyvä. Mitä enemmän koira häiriintyy ympäristöstään (ihmiset, hajut, äänet, koirat yms.), sitä haastavampaa kouluttaminen on.
Koiran kyky säädellä virettään on tärkeää. Koira osaa nostaa ja myös laskea vireensä tarpeen mukaan. Ilman sitä koiran kouluttaminen on haastavaa. Tämä on mielestäni usein spanieleiden haaste: ollaan helposti ”nupit” kaakossa.
Toiminnan tarjoaminen: Moderneilla koulutusmenetelmillä kouluttaessa tarvitaan koira, jolla on motivaatio ja halu itse tarjota toimintaa. Tällaisella koiralla on aito motivaatio tehdä asioita. Tällaisella koiralla on myös motivaatiota yrittää ratkaista ongelmia. Sellainen tietty reipashenkisyys ja aktiivisuus on ehdottomasti toivottavaa.
Koiran ruokamotivaatio on hyvä. Positiivisesti vahvistaen kouluttaen on helppo rakentaa käytöksiä koiralla, jolle kelpaa ruoka kuin ruoka. Tällöin saadaan myös oppimisen kannalta tarpeellisia toistoja. Ahne koira on siunaus: ohjaajalla on aina silloin ”valuttaa” jolla maksaa koiralle. Mitä nirsompi koira, niin sitä todennäköisemmin se on myös häiriöherkkä.
Miinakin saisi tulla uudelleen.
Koiran esinemotivaatio on hyvä, muutoin noudon kouluttaminen on haastavaa. Esinemotivaatio tarvitaan myös leikkimiseen, mikä on olennainen osa kouluttamista.
Toiston kestävyys on myös tarpeellista. Jotta me voisimme kouluttaa käytökset ärsykekontrolliin, niin meidän on saatava tarpeeksi toistoja. Käytös on ärsykekontrollissa silloin, kun se toimii kuin se entinen junan vessa: aina samalla tavalla. Koira, joka kyllästyy nopeasti toistoihin, ei yleensä saavuta ärsykekontrollia.
Seuraavat metsästyskäyttäytymisen osat ovat olemassa vahvana: haku, jahtaaminen, tarttuminen ja kantaminen. Ilman näitä ei tule riistaa reppuun ja koiran kouluttaminen metsästyskoiraksi ja noutajaksi on kohtuuttoman haastavaa. Saalisvietti eli jahtaaminen on kouluttamalla haltuun otettavissa. Ilman jahtaamista emme kuitenkaan saa saalista liikkeelle tai haavakkoa talteen. Mikään näistä käytöksistä ei saisi olla ylikorostunut, koska silloin se tietää haasteita.
Koira on sosiaalinen, mutta ei ylitsevuotavan sosiaalinen, niin ihmisille kuin toisille koirille. Mikäli koira kiihtyy toisista koirista ja ihmisistä, se muodostaa haasteen kouluttamiselle. Jälleen oma ihminen tulisi olla se kiinnostavin.
Koirassa ei ole ongelmaksi olevaa aggressiivisuutta. Aggressio on käytös, joka on jokaisessa koirassa(/ihmisessä), halusimme sitä tai emme. Se varmistaa hengissä säilymisen tiettyyn rajaan asti ja siksi se on tarpeellista. Kuitenkin se ei saisi normaalissa arjessa ilmentää aggressiota. Aggressiivinen käyttäytyminen tulee spanieleissa usein esiin pelon kautta: siksi itsevarmojen koirien jalostaminen on tärkeää.
Suloinen lempeys kuuluu spanieliin, samoin hauskuus ja iloisuus. Sen kanssa on aina hauskaa touhuta ja se on aina mukana kaikessa.
Osaan näistä saa näkökulmaa smartDOG-testissä. Olenkin mielessäni hahmoitellut, että mikä voisi olla smartDOG KOGNITIO-testin ihanneprofiili spanielille:
Impulsiivisuus (sylinteri): 70-100% oikein
Eleiden lukeminen: 80-100% oikein
Tilaan liittyvä ongelmaratkaisukyky < 20s
Mahdotontehtävä 50-70% ihmiseen suuntautuvaa strategiaa
Looginen päättelykyky: ei tarvitse olla (liittyen toiston kestävyyteen)
Ihmisen ele vs. omat silmät (nk. huijaus): 50-100%
Muisti: 3-4 aikaa
Sosiaalinen oppiminen: kyllä (ainakin tehtävän oppimiseen)
Aktiivisuus: n. 25-35
Suhtautuminen testaajan: erittäin avoin ja ystävällinen koira
Suhtautuminen vieraaseen tilaan: aktiivinen juosten
Motivaatio: hyvä tai erittäin hyvä
Keskittyminen: hyvä tai erittäin hyvä.