Käyttölinjan cockerspanielin historiaa Suomessa 1999-2009

Julkaistu Cockerspanielissa 3/2020

Olipa kerran nuori nainen, jonka nimi oli Ulla (ja on tietysti vieläkin). Ulla oli kasvanut cockereiden parissa ja koskaan ei ollut sen kummemmin tullut mieleen, että cockerit ovat metsästyskoiria. Nuorena Cockerspanielit ry:n aktiivina hän oli mukana ensimmäisellä kerhon järjestämässä metsästyskoulutuksessa 2001, jossa vetäjänä oli Arto Kurvinen. Siitä alkoi innostus, joka ei ole vielä tänäkään päivänä laantunut. Se muutti oikeastaan koko elämän suunnan.

Tästä seurasi se, että alkoi hyvän metsästyskoiran metsästys. Kasvattajat eivät tuolloin olleet juurikaan kiinnostuneita aiheesta, mutta aiheen kaivelu alkoi ihan toden teolla. Vuonna 2002 Ulla tapasi Erämessuilla Pylvänäisen Karin ja hänen mustan cockerinsa Bobbyn (Mallowdale Giddiup) ja ihastui koiraan suuresti. Koira ei muistuttanut lainkaan hänen tapaamiaan cockereita, mutta teki ison vaikutuksen käytöksellään. Bobby oli ensimmäisen Suomeen rekisteröity käyttölinjan koira. Bobby oli tuotu Englannista Ian Openshaw’n kennelistä. Rytex-kennelissään hän kasvattaa yhä edelleen englanninspringereitä ja cockerit rekisteröidään siellä Mallowadaleiksi. Tämä oli Ianin isän kennelnimi. Bobby oli isokokoinen ja rauhallisesti käyttäytyvä koira. Se ei koskaan saanut SPME-kokeista AVO2 isompaa tulosta, sillä koiralle oli jahtikäytössä päässyt syntymään peräänmenotaipumus. Koira oli työssään riistatilalla jatkuvassa metsästyskäytössä. Koiralla oli kahdet pennut: toiset Stawaskogens Axan ja toiset Whaupley Annikenin kanssa. Molemmat pentueet ovat jättäneet selkeän jälkensä Suomen pieneen käyttöcockeripopulaatioon.

Bobby

Bobbyn tapaamisesta seurasi se, että Ulla varasi Ruotsista kennel Meryliin syntyvästä pentueesta pennun keväällä 2003. Tämän hän kuitenkin perui, sillä oma näyttelylinjainen narttunsa oli kuolemassa melanomaan ja ei sitten uskaltanut olla ilman sellaista harrastuskoiraa. Niinpä päätyi ottamaan itselleen vielä kertaalleen sellaisen. Kipinä oli kuitenkin syttynyt ja niinpä Ulla ehdotti ystävälleen Nina Mahlaselle (tuolloin Menna), että ”Otetaanko yhdessä käyttölinjainen?” Nina sanoi hetkeäkään epäilemättä: ”Joo, otetaan vaan!”  Niinpä 2003 Tukholman Voittaja-näyttelyssä hän tapasi tulevan koiransa kasvattajan Maria Müllersdorfin ja sopi seuraavana viikonloppuna tulevansa katsomaan tulevan pentueen vanhempia Ruotsiin. Näin kävi ja innostus vain kasvoi ja pentu varattiin. Cockeripäivillä Paimiossa tuli markkinoitu yksi pentu samasta pentueesta Ouluun Karlströmin Tiinalle ja Juhalle. 

Tarkku

Huhtikuussa 2004 lähtivät Ulla, Tiina ja Nina jännityksellä hakemaan pentuja. Ruotsissa meitä odotti reippaita ja rohkeita pentuja laumallinen. Sieltä lähtivät mukaan musta uros Meryl Kick-Off ”Joku” ja maksanvärinen narttu Meryl Sweet Kelly ”Tarkku”. Heti he olivat myytyjä! Olivat niin makeita pentuja, ettei ollut tosikaan. Oudonnäköisiä ehkä, mutta kerta kaikkiaan valloittavia. Niin tulivat käyttöcockerit 3 ja 4 Suomeen. Tarkku ei luonnollisesti jättänyt yhtään jälkeläistä, mutta oli pitkään hyvin käyttökelpoinen harrastus- ja metsästyskoira, jolta ei jäänyt koskaan riistaa maastoon. Koiran paras tulos oli AVO1 SPME:ssä, josta jäi eläkkeelle kuuden vuoden iässä, jolloin koiran toinenkin lonkka leikattiin. Tämän jälkeenkin koira oli luottopakkina tilanteissa, joissa tarvittiin päämäärätietoista noutajaa. Tarkun veljeä Jokua oli siunattu hieman paremmilla lonkilla. Koira kisasi menestyksekkäästi niin spanieleiden metsästyskokeissa kuin jälkikokeissa saavuttaen molemmista lajeista valionarvon. Hieman jäi vajaaksi, etteikö koira olisi valioitunut myös tottelevaisuuskokeista. Joku voitti Haastajan vuonna 2005 ja oli kolmeen otteeseen vuoden Metsästyscockeri. Jokulla on yksi pentue vuonna 2012, mutta tämä on toinen tarina, joka ei osu tähän aikaikkunaan. Nämä isokoiset ja hieman raskaat koirat olivat omistajiensa ensimmäiset, mutta ei suinkaan viimeiset käyttöcockerit.

Joku (Mikko Ala-Kojola)

Mitä? Oliko ollut numero kaksi? Kyllä! Kesällä 2002 toi Korpelaisen Pekka Ruotsista mustavalkoisen nartun Smedmestarens Lakris-nimeltään. Valitettavasti koira ei ollut pitkäikäinen, sillä vaikeat vatsaongelmat veivät Lakun hyvin nuorena.

Laku

Tarkun ollessa puolivuotias, sillä todettiin vakava lonkkavika ja se jouduttiin leikkaamaan ensimmäisen kerran. Tällöin sen kasvattaja tarjosi uutta pentua korvaukseksi. Se oli yhdistelmästä Whaupley River ja Nancarrow Cinnamon ja syntyisi Englannissa, jossa narttu oli jalostuslainassa. Nina ja Ulla olivat niin ihastuneita Tarkkuun, että sanoivat kyllä, vaikka emo olisikin sama kuin Tarkulla. Niinpä joulukuussa 2004 haettiin Ruotsista, jonne pentuja oli tullut Englannista 3 kpl,  Whaupley Anniken ”Anni”. Se oli hurmaavalla itsetunnolla varustettu pentu, joka oli niin hauska ja aktiivinen. Koira tuli typistettynä, joten se ei koskaan osallistunut metsästyskokeisin täällä. Sen sijaan tästä erittäin hienoluonteisesta (mutta taiteellisia vapauksia ottavasta) nartusta tuli todellinen kantanarttu Suomen käyttöcockeripopulaatioon. Annilla oli kolme pentuetta, joista kahden ensimmäisen koiria käytettiin menestyksekkäästi jalostukseen. Annille syntyi myös ensimmäinen Suomessa syntynyt käyttövalio Ladysplit’s Deagol, mutta siitä lisää myöhemmin.

Anni

Numero 5 oli Anu Knuutisen ja Pasi Pöppösen Ruotsista vuonna 2005 tuoma punainen narttu Red Garlic’s Hjortron, ”Hilla”. Hilla oli vauhdikas ja melko sirokokoinen narttu, joka voitti silloisen Haastajan vuonna 2006. Haastaja oli metsästyskatselmus edellisenä vuonna syntyneille koirille. Paras koetulos on AVO1 112 pistettä, jolla vuonna 2009 irtosi myös cockerimestaruuden voitto. Hillalle syntyi yhteensä neljä pentuetta, joten se on Namusillan kennelin cockerikantanarttu. Namusillan päärotu on labradorinnoutaja, mutta vuosien varrella siellä syntynyt useita cockeripentueita. Heillä on edelleen Hillan jälkeläinen metsästyskoirana.

Hilla

 Niin ikään vuonna 2005 toi Sanna Veijola Ruotsista mustavalkoisen erittäin isokokoisen uroksen Red Garlic’s Flygande Jakobin eli Jaakon. Jaakko kisasi päälajissaan agilityssä maxi-luokassa, mutta kävi koira SPME-kokeissakin AVO1 tuloksen verran. Pentueita Jaakolla oli kaksi kappaletta. Jaakko ei myöskään jäänyt Sannan viimeiseksi cockeriksi.

Jaakko (Kuva: Mikko Ala-Kojola)

 Vuonna 2006 Ulla kävi lentäen hakemassa Ruotsista kaksi vuotiaan punaisen nartun Stawaskogens Axan, jonka kasvattaja myi, koska se oli erittäin kuuma riistatilanteissa. Koiran ostivat yhdessä Kari Pylvänäinen ja Jukka Paroinen, josta tuli koiran haltija ja lopullinen omistaja. Jukka kisasi koiran kanssa metsästyskokeissa ja koirasta tulikin ensimmäinen Suomen käyttövalio metsästyskokeissa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Axa on myös ainoa cockeri, joka on voittanut spanieleiden SM-kokeen vuonna 2010. Axa oli myös moninkertainen Cockerimestari ja vuoden Metsästyscockeri. Axalla oli viisi pentuetta, joten sekin on jättänyt leimansa suomalaiseen populaatioon. Tämän tehokas ja persoonallinen koira on varmasti jäänyt monen mieleen positiivisena asiana.

 Ensimmäinen koti-Suomessa kasvatettu pentue oli vuonna 2006 Karin Wood-Nymph-kenneliin syntyneet Axan ja Bobbyn pennut: W-N Mixa, Tina ja Bisse. Nartut Tina ja Bisse jäivät Karille itselleen ja erityisesti mustavalkoinen Bisse pärjäsi myös kokeissa nousten voittajaluokkaan. Bisse myös sijoittui hyvin vuoden 2009 cockerimestaruuksissa Kangasalla. Molemmilla koirilla oli useampi pentue, jotka edelleen näkyvät meidän populaatiossamme.

 

Bisse

Tina

Toinen pentue syntyi vuotta myöhemmin Ulla Ruistolan Ladysplit’s-kenneliin. Tuolloin emona oli Anni ja isänä Bobby. Ullan isoksi pettymykseksi syntyi vain uroksia, joten kotiin ei tuolloin jäänyt yhtään. Mikään pettymys pentue ei suinkaan kuitenkaan ollut. Urokset olivat vahvoja ja toimivia suorastaan rajuja metsästyskoiria. L. Deagolista eli Ticosta tuli Maneliuksen Aijan avulla sekä FI KVA että FI JVA. Tämä rajuhakuinen koira on myös Aijan kennelin kantauros. Koiralla oli yhteensä neljä pentuetta. Tico oli blueroan väritykseltään. L. Dinodas eli Piki (musta) voitti Haastajan vuonna 2007 ja oli pitkään Roineen perheen ykköstykki metsästysasioissa. Pikillä oli kolme pentuetta. L. Doderick eli Sisu (musta) kävi omistajansa Eilon Mikon kanssa kokeissa ja jahdeissa. Sisulla oli yksi pentue. Kaikki nämä kolme koiraa ovat jättäneet käyttövalioita jälkeläisissään. Pentueessa oli myös mustavalkoinen L. Dorgo, Frodo ja musta L. Dodinas eli Dodi, jotka olivat omistajiensa arvostamia metsästyskoiria.

Tico

Piki

Sisu

 Vuonna 2007 Hertta Pirkkalainen ja Virpi Väisänen toivat Ruotsista Ah-Tib’s kennelistä pentuesisarrukset A-T’s Fifth Element, Tinkan ja A-T’s Four Feet Above, Vuokon. Niiden emona oli Whaupley Ulrica, joka oli Annikenin täyssisko. Molemmat koirat olivat punaisia narttuja. Vuokosta tuli jälkivalio ja sillä oli yhdet pennut kennelnimellä Villivuokon. Tinka oli Hertan koe- ja metsästyskoira, kisaten AVO1-tuloksen. Samana vuonna tuotiin Ruotsista myös musta uros Stawaskogens Goofy eli Hessu, josta tuli Suomen käyttövalio Rami Saarisen ohjaamana. Hessu oli Axan, joka oli tuolloin Ruotsissa jalostuslainassa, poika.

 

Tinka

Vuokko

Vuonna 2008 syntyi Namusillan ensimmäinen pentue Hillalle. Isänä oli tuolloin Saxaphonen Robinson. Pentueessa oli kolme mustaa urosta: Pikisilmä, Mustapekka ja Nokipoika. Seuraavana vuonna syntyi hieman merkityksellisempi pentue Hillalle yhdessä L. Dinodaksen kanssa: Havon Akka, Viian Eukko, Anterinen, Antti Santti, Hiili Ukko ja Kaljolainen. Näistä kolme kisasi myös SPME-koissa ja Hiili-Ukosta tuli myös Suomen käyttövalio ja kaksinkertainen vuoden Metsästyscockeri. Viian Eukolla oli VOI1 tulos ja Kaljolaisella oli AVO1. Kaljolaisesta tuli myös jälkivalio, agilityvalio ja hyppyvalio. Näitä kolmea koiraa myös käytettiin jalostukseen.

Hugo (Hiili Ukko)

Pitu (Viian Eukko)

Pepe (Kaljolainen)

 Anne Woivalin toi Ruotsista mustan nartun Guns Choise Black Pearlin eli Mustin. Musti oli Annen kennelin kantanarttu cockereiden osalta. Annellahan oli tuolloin jo ja terrierejä. Musti oli ensimmäinen Derby-voittaja, kun cockeriharrastajat päättivät laittaa nopeasti pystyyn oman nuorten koirien kokeen, kun Haastajaa ei enää järjestettykään. Tuolloin koe muuttui pidettäväksi virallisena SPME-kokeena Junkkarin tyyliin (Saksanseisojakerhon vuotuinen tapahtuma). Musti oli pätevä jahtikaveri Annelle vuosien ajan ja monen Miklaus-pennun emo.

Musti

 Vuonna 2009 alkoi tahti kiihtyä: yhtäkkiä rekisteröitiin 28 käyttöcockeria. Niinpä tässä mainitaan ne, jotka ovat jättäneet oman panostuksensa populaatioon. Ensimmäisenä mainitaan Witch-Hunt’s Eddie Vedder, Eddie ja Saxaphone Derwent, Tellu, jotka molemmat olivat syntyneet vuoden 2008 puolella. Ensimmäinen näistä oli musta uros Ruotsista ja toinen oli musta narttu Englannista. Nämä kaksi saivat myös yhdessä myöhemmin ennätyskokoisen pentueen: 11 mustaa pentua. Eddiellä (om. Ulla Ruistola ja Nina Mahlanen) oli tämän lisäksi kolme muutakin pentuetta. Eddien paras tulos SPMEstä oli VOI1 vesilintukokeesta. Tellunkin (om. Anne ja Janne Knuutinen) paras tulos oli niin ikään VOI1 vesilintukokeesta. Juha ja Tiina Karlström sekä Casper Grönblom toivat keväällä pentuesisarrukset Meryl Black Doven (Muu) ja Black Ring-Ouzelin (Ringo) Ruotsista. Nämä tehokkaat sisarrukset tulivat molemmat Suomen käyttövalioiksi ja Muu vielä ehti käyttövalioksi. Muu oli myös vuoden 2010 derbyvoittaja. Muulla oli myöhemmin pentue Jokun kanssa ja Ringolla taas oli parikin pentuetta. Lisäksi tuotiin (Jukka Paroinen, Nina Mahlanen ja Ulla Ruistola) Englannista pentuesisarrukset Sanaigmore Jessie (Sissi) ja Dawn (Taimi), joiden isä oli Cocker Championship-voittaja FTCH Timscarry Valtos. Sissi oli näistä kahdesta pätevämpi tullen suomen käyttövalioksi ja useamman pentueen emoksi.

Eddie 

Tellu

Muu (kuva Mikko Ala-Kojola)

Ringo (kuva Jukka Paroinen)

Sissi

Lisäksi on mainittava Frosty Morning’s kennelin (Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen) ensimmäinen pentue, jossa oli emona Whaupley Anniken ja isänä Stawaskogens Goofy. Näistä pennuista Mireialla (Kuura), Mimosalla (Kerttu) ja Melisalla (Ninja) kisattiin SPME-kokeissa menestyksellä ja kaikilla kolmella oli myöhemmin pentuja. Samoin on mainittava kennel Friisin (Aija Manelius) ensimminen pentue: Stawaskogens Axa ja Ladysplit’s Deagol, joista erityisesti Friisin Kuura (Riska), josta tuli Suomen käyttövalio ja monen Kuusiviidan ja Lahjakkaan pennun emo. Riskan veljellä Friisin Kairalla oli useampi pentue. Viimeiseksi mutta ei vähäisimmaksi mainittakoon maksanvärinen ruotsintuonti uros Vagnmakaren Dukat, Duke, joka lennettiin Aijan ja Ullan yhteistuumin Köpenhaminan kautta Suomeen. Aija teki Dukesta käyttövalion ja sillä oli myös pentuja.

Kuura

Kerttu

Ninja (kuva tulossa)

Riska

Kairan kuva tulossa

Duke

Vuosikymmenen vaihtuessa Suomessa alkoikin olla kysyntää metsästäville cockereille!

Ulla Ruistola