Usein kysyttyä käyttölinjan cockerspanielista

Usein kysyttyä

Kenelle käyttölinjan cockeri sopii?

Metsästäjälle, joka metsästää lintuja ja muuta pienriistaa ja on valmis kouluttamaan koiransa toimivaksi metsästyskoiraksi. Huumorintaju olisi myös suotavaa, sillä cockerin kanssa sattuu ja tapahtuu. Aktiiviselle liikkujalle, joka viihtyy luonnossa. Sellaiselle, joka etsii pienikokoista lintukoiraa, joka soveltuu sisällä pidettäväksi ja myös koko perheen lemmikiksi. Pelkäksi lemmikiksi ne eivät suuren toiminnantarpeen takia sovellu.



Mitkä on springerin ja cockerin erot/yhtäläisyydet?

Koska en ole koskaan omistanut springeriä, turvauduin Jaktspaniel i Sverigen määrittelyyn, joka on hyvin ylimalkainen:

Koko: Springeri on yleensä isompi kuin cockeri, mikä vaikuttaa siihen, että iso springeriuros pelkästään fyysisesti jaksaa enemmän kuin pieni cockerinarttu. Tämä näkyy erityisesti raskaissa maastoissa, jotka vaativat lihasvoimaa kuten esim. kaislikossa tai muussa vesikasvillisuudessa. Cockerin pienemmästä koosta on taas etua, koska se voi tunkeutua tiuhassa maastossa ali ja läpi vaikeasti läpäistävän kasvuston esim. vatukot.

Tyyli: hakutyyli on yleensä myötäsyntyistä, riippuu paljon siitä millaisessa maastossa koiraa on harjoitettu. Springerin hakutyyli on tyylipuhtaampaa. Se hakee maastossa ohjaajansa edellä kuin tuulilasinpyyhkijä edestakaisin. Cockerilla on usein enemmän pyörivä tapa edetä maastossa. Se työskentelee samalla tavalla kuin springerikin edestakaisin, mutta paljon enemmän pyörivämmin ja hääräävämmin. Cockerin hakua on erinomainen niissä tilanteissa, joissa riista (esim kaniinit) ovat tiukasti painautuneet maastoon ja siksi helposti huomaamattomissa. Springerin haku taas on erinomainen mikäli haluaa voimakasta hakua.

Ominaisuudet: Monista springerit ovat helpompia olemukseltaan, kun taas cockerit voivat olla paljon herkempiä tai niin kuin britit sanovat: "Cockers are such a characters". Oli kyseessä cockeri tai springeri, niin on tärkeätä ylläpitää keskinäistä luottamusta ohjaajan ja koiran välillä. Erityisen tärkeää tämä on cockerin kanssa, koska se saatta helposti antaa paljon kypsemmän vaikutelman kuni onkaan. Mikäli sille asetetaan liian korkeita vaatimuksia sen taitoihin nähden, se saattaa menettää luottamuksensa ohjaajaansa. Cockeri saattaa "säätää" enenmmän kuin springeri, mutta toisaalta cockerin kanssa ei tule koskaan tylsää hetkeä.

Rekisteröidäänkö ne?

Käyttölinjan cockerit rekisteröidään Suomen Kennelliittoon siinä missä muutkin cockerspanielit. Toisin sanoen ne ovat siellä muiden cockereiden seassa, koska kysessä on yksi ja sama rotu. Rekisteröidyn wörkkerin kanssa voi siis osallistua kaikkiin kokeisiin (ja näyttelyihin), kun ns. taviksen kanssa.

Onko ne helposti koulutettavissa?

Oman kokemukseni mukaan on. Ne ovat valtavan kontaktinhakuisia ja yhteistyöhaluisia, joten ne on helppo motivoida. Ongelmia saattaa pikemminkin tulla jarruttamisen suhteen. Nuori käyttölinjainen tekee asioita 110 lasissa, joten se on kouluttajan tehtävä seurata etenemistä ja jarruttaa kovaa vauhtia. Toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että ne oppivat niin nopeasti, jolloin varmistaminen jää tekemättä. Eli niiden kanssa ei tehdä tarpeeksi toistoja, jotta ne varmasti osaavat asiat. Kolmas ongelma on se, että ne viedään metsälle aivan keskeneräisinä. Kaikki cockerit (linjasta riippumatta) olisi syytä viedä riistalle vasta, kun niiden koulutus on tarpeeksi pitkällä. Neljäs asia, johon olen törmännyt on se, että käyttölinjan pennut vaikuttavat huomattavasti ikäistään vanhemmalta, jolloin niiltä helposti vaatii liikaa. Häntä on hyvä indikaattori, mikäli se heiluu iloisesti ja koira vaikuttaa onnelliselta, niin hyvä on. Mikäli cockerista lähtee elämänilo ja tekemisenriemu, on syytä ottaa askel taakse päin koulutuksessa. 



Ovatko ne terveitä?

Pääsääntöisesti vaikuttavat terveiltä. Suurin riski on nivelissä lonkissa ja etujalkojen asennossa (radius curvus). Ulna voi jäädä lyhyeksi radiuksen jatkaessa kasvuaan ja siten aiheutta ns. "rokokoojalat", jotka eivät luonnollisesti kestäviä. Myös polvissa esiintyy löysyyttä. 

Pitääkö ne trimmata ja turkkia hoitaa?

Käyttölinjan cockerikin syytä kammata silloin tällöin läpi ja tarkastaa korvat ja lyhentää korvakäytävänsuulla olevia karvoja. Osalle kasvaa reilumpi turkki, jota pitää olla hieman siistimässä (korvat ja tassut). Osa taas on hyvin vähäkarvaisia, joille ei tarvitse juurikaan tehdä mitään. Karvanlaatu vaihtelee niin, kuin näyttelylinjaisillakin, joten osan turkki myös takkuuntuu nivusista, kainaloista ja korvantaustoista. Toisilla taas turkki on kuin teflonia, ja pysyy takuttomana. Yleisesti ottaen turkin hoito on vaivatonta. Ainoa tilanne, jossa näkisin trimmaamisen aivan välttämättömäksi on näyttelytuloksen hakeminen. Koira on syytä valmistella näyttelyyn niin, että sille saadaan mahdollisimman hyvä tulos. Cockeri on trimmattava rotu, joten trimmaamisen puute varmasti laskee tulosta, joka on muutenkin vaikea saavuttaa.

Minkä kokoisia ne ovat?

Keskimäärin ovat saman kokoisia, kuin muutkin cockerit ovat. Tosin käyttiksissä saattaa löytyä rodun ääripäät koon suhteen. Pienin cockeri, jonka olen nähnyt on käyttölinjan cockeri, mutta niin on myös suurin. Ne ovat rakenteeltaan atleettisempia, joten lihasten koko saa ne usein näyttämään isommilta, kuin ovat. Toisaalta ne pidetään usein hyvin hoikassa kunnossa, joten sekin saattaa vaikuttaa kokovaikutelmaan.



Voiko sellaisen ottaa lemmikiksi?

Aktiivisuus ja liikunnan tarve on niin suuri, että on suorainen vääryys ottaa käyttölinjan cockeri vain lenkkikaveriksi tai korttelia kiertämään. Nämä koirat on jalostettu työkoiriksi, joten niille on annettava töitä. Eli niiden on saatava riittävästi liikuntaa ja ne on myös koulutettava. Ne ovat mitä ihanampia ystäviä ja hyvin läheisyydennälkäisiä niin, kuin cockerit yleensäkin ja sopivat siis myös lemminkin virkaan, kunhan niiden muut tarpeet otetaan huomioon. Mutta mikäli cockerin haluaa lemmikiksi, niin silloin parempi vaihtoehto on näyttelylinjainen. Käyttölinjaiset on jalostettu ensisijaisesti metsästyskoiriksi, ja niin sen pitää ollakin.