Ilon kautta!

Aikoinaan kun aloittelin koirankouluttamista ja sen opiskelua, niin kävi usein niin, että tulin pois pahalla tuulella. Varmasti koirallakin oli paha mieli niiden sessioiden jälkeen. Olin oppinut etsimään virheitä ja rankaisemaan niistä. Keskityin siihen, että mikä meni huonosti, ja en huomannut hyviä hetkiä tai jos huomasin, niin en osannut nauttia siitä. Pelkäsin niitä huonoja hetkiä. Aina oli kiire eteenpäin ja hetkessä elämistä ei ollut. En myöskään osannut kiittää koiraa. Se olen oppinut vasta omien lasten myötä.

Tässä ollan Tarkun kanssa kesällä 2006. Yhdessä koettiin paljon pahaa mieltä noutoharjoituksissa.

Rankaiseminen käsittää siis laajan skaalan asioita lievästä pahasta mielestä rajuun väkivaltaan. Se ei läheskään aina ole fyysistä. Riittää kun tulee lievä paha mieli vaikkapa palkkion poistosta. Tiedän koiria, jotka vastaavat sellaiseenkin hyvin rajusti. Esim. juuri spanieleissa on hyvin ohjaaja- ja tilanneherkkiä koiria, joiden ohjaajien olisi syytä olla tarkkoja siitä, että hyvä mieli ja vire pysyy jatkuvasti. Tällaisten koirien kanssa tulee harjoitukset suunnitella niin, että koiralla on hyvä mahdollisuus onnistua. Oppimisen kannalta on tärkeää, että mielentila on sopiva.

Susun kanssa opettelin ensimmäistä kertaa kouluttamaan ehdollisella vahvisteella, mutta vielä oli pitkä matka taivallettavana. En esimerkiksi ymmärtänyt, että olisi kannattanut aloittaa noudon opettaminen luovutuksesta.

Niinpä lähdin seikkailemaan koirankoulutusmaailmaan ja etsimään itselleni sopivaa koulutustapaa. Ja se löytyikin! Muutama vuosi sitten lähdin pikku hiljaa tutustumaan positiiviseen vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluttamisessa huomioidaan onnistumiset ja jätetään epäonnistumiset huomiotta. Tai no huomioidaan ja muutetaan koulutuksen parametrejä siten, että koulutus onnistuu ja koiralla on mahdollisuus tehdä oikein. Nyt alkoivat treenit olemaan mieleisiä niin koiralle kuin minullekin. Psykologisesti ajateltuna tämä johtuu siitä, että kun keskittyy onnistumiseen ja iloon, niin se ottaa isomman sijan elämässä. Tämä on siirtynyt myös muuhun elämään: entisestä takakireästä suorittajasta on kuoriutunut huomattavasti iloisempi ja rennompi eläjä. Samalla olen oppinut olemaan armollinen itselleni ja koiralleni: mitä väliä sillä on, että välillä epäonnistuu harrastamisessa? Toki aina välillä on elämässä vastamäkiä ja jopa tragedioita. Kuitenkin ilon kautta eläminen auttaa niistäkin selviämään. 

Se minkä opin myös, että on tärkeää, että eläimellä on mahdollisuus valita. Silloin se oppi menee vielä paremmin perille. Pakon kautta kaikesta tulee paljon vaikeampaa. Soitin aikoinani 6 vuotta pianoa, koska äiti halusi minun soittavan. Kuuliaisena tyttönä todellakin soitin, vaikka en halunnut enkä nauttinut. Säälin nykyisellään silloista pianonopettajaani. Lopputulema on, että en osaa enkä haluakaan osata soittaa pianoa. Varmaan silloin teininä jotenkin osasin, koska edistyin soittamisessa. Mitään pysyvää ei siitä kuitenkaan jäänyt. Voi olla, että jos olisimme opetelleet vaikka minulle mieleisen lattarimusiikin kautta, niin tilanne olisi saattanut olla kokonaan toinen. Kai rumbaa ja merengueta olisi voinut soittaa pianolla? Sama homma on koiran kouluttamisessa. Koiralla on oltava halu harjoitella. Me voimme itse suuresti vaikuttaa siihen haluun. Mieti seuraavia kysymyksiä:

Eddie on ollut ensimmäinen koira, jonka kanssa on todella saanut tehdä ilon kautta. Ymmärsin, että saan kouluttaa koiriani namilla.

  • Miten voin vaikuttaa siihen, että minulla on hyvä olla ja positiivinen mieli?
  • Miten voin vaikuttaa siihen, että koirallani on hyvä mieli ja se on iloinen?
  • Miten rakennan harjoittelun niin, että koira voi onnistua ja sille tulisi hyvä mieli?
  • Mikä on kiitoksen ja rankaisun suhde koiran kouluksessani ja elämässäni noin muuten?

Tässä neljä tehtävää sinulle. Älä anna yhdenkään negatiivisen ajatuksen tulla mieleen:

Listaa viisi hyvää ominaisuutta itsessäsi koirankouluttajana:

Malli:

Minä (kuvitteellinen henkilö) olen hyvä tässä:

  1. Olen sitkeä
  2. Nauran paljon
  3. Minulla on paljon ideoita
  4. Ajattelen koiran parasta
  5. Olen tarkka

Mieti sitten viisi parasta ominaisuutta koirassasi:

Koirani on:

  1. Hauska
  2. Aina valmiina toimintaan
  3. Villi
  4. Innokas kantamaan esineitä
  5. Tykkää minusta

Kolmanneksi mieti viisi asiaa, joita haluat vahvistaa:

Haluan vahvistaa:

  1. Luoksetuloa
  2. Lähellä pysymistä
  3. Istumista
  4. Paikoillaan oloa
  5. Odottamista

Lopuksi mieti, kuinka vahvistat niitä ilon kautta ts. positiivisesti vahvistaen. Mieti mistä olet iloinen ja mistä koira taas on iloinen. Erityisesti koiran pitää iloita vahvisteesta, muuten se ei ole vahviste. Sinä taas saat vahvisteen siitä, että koira on iloinen. Te päädytte positiiviseen pyörteeseen, jossa vahvistatte toinen toisenne tekemistä.

Vahvistan onnistumista:

  1. Aion olla iloinen ja näyttää sen, kun koira tekee oikein.
  2. Etsin jonkin supermieleisen namipalkan
  3. Leikin koiran kanssa
  4. Opettelen kehumaan sitä
  5. Silittelen rauhallisesti

Tässäpä sinulle harjoitusohjelma seuraaville kuukausille. Pysy positiivisena. Muista: ilon kautta!

 

Aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia

  • Onko koirallasi fokus vai ei?
    Onko koirallasi fokus vai ei?

    Tunnistatko koska koirasi on keskittynyt tehtävään? Tehtävien ja koulutuksen onnistuminen vaatii sen, että koira on h...

  • On kriteeri sinulle selvä?
    On kriteeri sinulle selvä?

    Yksi suurimmista haasteista koiran koulutuksessa on kriteeri ja sen asettamisen vaikeus. Myös kriteerin edestakainen ...

  • Onko koiran mielipiteellä väliä?

    Kävin jälleen mielenkiintoisen keskustelun koirien kanssa harrastamisesta, jossa asiakas pohti sitä, että harrastetaa...

Jätä viesti

Nimi .
.
Viesti .

Huomaa, että viestit tulee hyväksyä ennen julkaisemista.