Koirat ovat persoonia ja niillä on niille tyypillisiä ominaisuuksia. Osa niistä on kivoja ja osa vähemmän. Lähes kaikkiin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa tavalla tai toisella. Niitä voidaan vahvistaa tai heikentää.
Osa koiran ärsyttävistä ominaisuuksista ovat ominaiskäytöksiä. Tämä siis tarkoittaa synnynnäistä käytöstä, joka on periytyvää ja kuuluu koiran luonnolliseen käyttäytymiseen. Ominaiskäytöstä on haasteellista muokata, koska koira ei ole tietoinen asiasta, vaan toimii vaistojensa ja geeniensä varassa.
On olemassa kiinteitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Ne eivät ole tahdonalaista käytöstä, mutta vahvistuvat helposti. Niitä on hankala hallita tai kitkeä kokonaan pois. Näihin käytöksiin kuuluvat mm. hajussa pyöriskely, haukkuminen tai muu ääntely, luun tai muun vastaavan hautaaminen, resurssien vartioiminen ja riistan perässä juokseminen.
Näiden käytösten muuttaminen vaatii pohdintaa. On tehtävä ja ymmärrettävä muutama asia.
- Asian muuttamiseen menee aikaa
- Ympäristön ja tilanteiden hallitseminen on kriittistä
- Koiralle pitää opettaa jokin muu käytös tilalle
- Sammuttaminen on olennainen osa tätä prosessia
- Onnistuneiden toistojen määrä on olennaista.
Otetaan esimerkiksi haukkuminen tai vinkuminen. Ne ovat ominaiskäytöksiä, ja siten synnynnäisiä. Näiden muuttaminen vie aikaa. Mitää pikafixejä ei ole olemassa. Mitä kauemmin käytös on ollut olemassa, sitä kauemmin sen korjaaminen kestää. Puutu siis ajoissa.
Ohjaajan tulee hallita tilanteita ja ympäristöä siten, että käytöstä ei pääse syntymään ja vahvistumaan. Koiraa ei viedä sellaisiin tilanteisiin, jossa käytös ilmentyy. Jos näin tehdään, niin koiran käytös vahvistuu koko ajan. Halusimme sitä tai emme.
Koiralle opetetaan joku muu käytös, jota se suorittaa vinkumisen asemesta. Esim. kontakti, luopuminen tai maassa makaaminen. Käytöksen pitäisi olla kuitenkin jotain melko rauhallista, sillä mielentila seuraa käytöstä. Kun käytös on vahva, niin sitä aletaan käyttämään käyttäytymisen muokkaamiseen. Viedään koira lähelle tilannetta, jossa ääni tms. käytös ilmenee, mutta kuitenkin niin kauas, ettei se vielä esiinny. Teetetään koiralle sitä tehtävää, mikä on opetettu vahvaksi. Palkataan sellaisella palkalla, mitä koira _oikeasti tavoittelee_. Tämä on erittäin tärkeää, koska haluamme vahvistaa uutta käytöstä mahdollisimman paljon. Jos koiraa ei palkka kiinnosta, niin silloin joko palkkion laatu ei ole riittävä tai tilanne on liian haastava. Tällöin reagoidaan joko nostamalla palkkion laatua tai viedään koira kauemmaksi tilanteesta tai molempia. Palkkion laatu on olennainen osa tätä prosessia ja sitä ei pidä vähätellä.
Kuva Shutterstock
On olemassa sellainen asia kuin sammuttaminen ja sammumispurkaus. Jos halutaan, että jokin käytös sammuu kokonaan, niin koira ei saa saada mitään vahvistavaa siitä. Eli kaikki huomio ja palkitseva tulee poistaa. Koiraa ei saa edes kieltää, sillä myös negatiivinen on huomio toimii vahvisteena. Jos käytös ei vähene, niin rankku ei toimi.
Sammumispurkaus ilmenee ennen käytöksen sammumista. Tällöin käytös kiihtyy suuremmaksi. Tähän ei saa reagoida, sillä sammuttaminen epäonnistuu silloin varmasti. Käytös vahvistuu vielä voimakkaammaksi. Tässä ihmiset usein luovuttavat. Mutta jo käytöstä halutaan korjata, niin se on kriittistä.
Onnistuneiden toistojen määrä on myös kriittistä käytöksen muuttamisen kannalta. Koska kyseessä on yleensä ominaiskäytös, jonka muuttaminen vaatii paljon työtä. Varaudu tuhansiin toistoihin.
Voi olla, että haasteellisen käytöksen ratkaiseminen parantaa koiran kanssa elämistä merkittävästi. Siksi se kannattaa tehdä. Siksi myös kannattaa jättää muu treenaaminen kokonaan tai lähes kokonaan ja keskittyä haasteen ratkaisemiseen. Tai jos haaste on vain tietyissä tilanteissa, niin treenataan muita asioita muualla.
Niinpä koulutussuunnitelman tekeminen on hyödyllistä:
- Käytös, mitä halutaan muuttaa: vinkuminen
- Käytös, mitä halutaan koiran tekevän: katsekontakti
- Paikat ja tilanteet, joissa se ilmenee: ryhmätreenit ja kun treenaa toista koiraa
- Palkkion laatu: tuore lohi
- Toistojen määrä: 3 x 10
- Aika: puoli vuotta
- Vahvistetaan koiran kontaktia muualla, kuin ryhmätreeneissä
- Kun koira tarjoaa vahvasti katsekontaktia ja suorittaa sen vihjeestä, viedään koira ryhmätreeneihin.
- Treenataan katsekontaktia sillä etäisyydellä, että koira ei päästä ääntä
- Valitaan sellainen palkka, että koira oikeasti tavoittelee sitä.
- Edetään hitaasti niin, että vältetään äänen antamista
- Jos ääntä tulee, niin koira viedään kauemmaksi tai pois kokonaan ja aloitetaan harjoitus uudelleen.
- Keskitytään vain tähän harjoitukseen, vaikka muut tekevät muuta.
- (Tätä suunnitelmaa pitää myös voida muuttaa)
Tilannetta voi myös helpottaa, että ajattelee asiaan haasteena, joka voidaan ratkaista. Ei niinkään ongelmana, joka ärsyttää.
Itsellä on juuri tällainen haaste oman koiran kanssa. Se ei ole vinkumishaaste, vaan hihnakäytöshaaste. Koira ei pidä muiden koirien lähellä olemista, kun se on hihnassa. Se ärtyy muiden koirien läsnä olosta.