Osaamisen harha

Osaamisen harha

Oletko koskaan luullut, että koirasi osaa jotain ihan varmasti ja havainnut sitten, että ei se pidäkään paikkaansa? Se on osaamisen harhaa. Jotta koira osaa jotain todella kunnolla, niin sen tulisi tapahtua aina samalla tavalla ja varmasti. Eli se on:

  • Sujuvaa
  • Latenssi on nolla (eli tapahtuu aina, heti ja välittömästi samalla tavalla)
  • Kestää häiriöt

Jos näin ei tapahdu, niin koira ei osaa kunnolla. Tätä usein ajatellaan tottelemattomuudeksi, mutta se itse asiassa onkin osaamattomutta. Kuten tiedetään, että koirat yleistävät huonosti asioita. Yleistäminen tarkoittaa sitä, että koira tietää, että tämä asia tarkoittaa samaa ihan joka paikassa. Usein sitä itsekin ajattelee, että kyllähän tämä nyt tämän osaa. Sitten sattuukin jotain, mikä paljastaa, ettei asia olekaan niin. Erityisesti tämä tapahtuu teini-ikäisten koirien kanssa. 

Jotta voisi olla oikeasti tottelematon, niin pitäisi osata kunnolla ja valita, että ei tottele. Miten me voimme tietää, koska tästä on kysymys? Katsomalla koiraa ja tarkastelemalla sitä, mitä on ja ei ole. Testaamalla koiran osaamista. Voi olla, että osatuksi oletettu asia ei toimikaan.

  • koira ei pysty olemaan kontaktissa, kun häiriö on liian iso
  • koira ei pystykään kulkemaan kauniisti löysällä hihnalla
  • koira ei osaakaan noutaa, kun läsnä on muita koiria tai ihmisiä?
  • koira ei käännykään haussa, kun edessä on kiinnostavia hajuja

Viisainta tässä on keskittyä siihen, mitä haluaa vahvistaa ja hallita ympäristöä. Otetaan nyt esimerkiksi oma spanielini Ninni, jonka taipumus mennä kauas on ollut siinä aina. Lisäksi se on nenäeläin: eli haistelu ja hajut ovat sille valtavan tärkeitä. Tämä on muodostanut haasteen koulutuksessa. Se on aina ollut hyvin erilainen kuin isoisoisänsä Eddie, joka oli yli vuoden ikäinen lähtiessään pois jaloistani ja on aina ollut pääasiassa ja ensisijaisesti kiinnostunut minusta. Ninnin kanssa on joutunut tekemään moninkertaisen työn siinä, että minusta on tullut merkityksellinen maastossa. Edelleen hajut muodostavat usein haasteen meille. Tärkeintä on ollut vahvistaa minun osuutta hakukuviolla ja maastossa yleensäkin. Käytännössä Ninni saa kaiken ruokansa hakukuviolla tai maastossa joko minun kädestä tai maasta lähelläni. (Ruokakupista koirat saavat ruokansa vain isännän ruokkiessa.) Kyseessä ei siis ole se, että koira ei halua miellyttää, vaan se, että maastossa on paljon kiinnostavia juttuja, jotka kilpailevat huomiosta kanssani. Toiset ovat häiriöherkempiä kuin toiset. Se on ominaisuus ei vika. Toinen keskustelu on se, että onko sellaista asiaa olemassakaan kuin miellyttämisen halu.

Alla on video, jossa näkyy, että kun kriteeri nousee, niin koira ei enää osaakaan. Tässä kriteerin nousu tulee maastosta. Kuvattu käsivaralta, joten heiluu hieman.

Saat sitä, mitä vahvistat:

  • vahvista lähellä pysymistä, saat lähellä pysymistä
  • vahvista katsekontaktia, saat katsekontaktia
  • vahvista luoksetuloa, saat luoksetuloa
  • keskity siihen, mitä haluat, älä siihen, mitä et halua
  • pidä kriteeri oikealla tasolla. 
  • etsi se kohta, jossa häiriöllä on vaikutusta, mutta koira pystyy vielä tekemään yhteistyötä
  • palkkion laatu on kriittistä, jotta pääset vahvistamaan sitä, mitä haluat. Jos sinulla ei ole mitään, millä pääset vahvistamaan oikeaa käytöstä, et voi kilpailla ympäristön kanssa
  • Hallitse ympäristöä ja elä vie koiraa tilanteeseen, josta sillä ei ole edellytyksiä selviytyä. Jos rakentaa harjoituksen tms. niin, että se ennemmin epäonnistuu kuin onnistuu, ei pääse vahvistamaan oikeaa käytöstä. Tilanteen analysointi on tärkeää. Jos ei koiraa voi päästää irti, niin ainakin kannattaa vahvistaa kontaktia.
  • Aina voi testata koiran osaamista ja sitten taas palata sopivasti takasin päin koulutuksessa.

Onko koira tottelematon, vai eikö se ei osaa. hmmm... tämä vaikuttaa aina ratkaisuun, kumpaan päätyy. Kumpi sitten onkaan totuus? Mitä vähemmän on tulkintaa, sitä parempi. Emme kuitenkaan koskaan näe koiran sisälle ja tiedä, mikä on todellisuus siellä. Siksi ei myöskään pidä olettaa. Siitä syntyy osaamisen harha.

Takaisin blogiin