Se ei tartu!

Se ei tartu!

Kyllä lintukoiran tulee olla sponttaani tarttuja… Ööö eiku, ei se mene aina niin ja se ei tee koirasta huonoa. Toki on paljon helpompaa, jos koira on halukas tarttumaan ihan mihin vaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Syitä miksi ei koira tartu esim. riistaan on monia:

  • se ei ymmärrä (on koiria, joille pitää erikseen kertoa, että hei tämä kuuluu kanssa niihin asioihin, mitkä pitää ottaa suuhun)
  • se ei halua (on stressaantunut tilanteesta tms.)
  • se on kipeä
  • sillä on vaikeita kokemuksia asiasta
  • sillä ei ole luontaista halua (ts. metsästysketjusta on vaimentunut tarttumisvaihe <= jalostusasia)

Yllä oleva koira oli Susu nimeltään. Se oli syntynyt 2003 ja oli puhtaasti näyttelylinjainen cockeri. Se oli käyttöominaisuuksiltaan riistiriitainen tyyppi (ja toki muutenkin, mutta se ei liity tähän): Se oli erittäin kiinnostunut etsimään riistaa ja jos maastossa sitä oli, niin se löytyi ihan varmasti ja saatiin liikkeelle. Sen sijaan tarttumista se ei tarjonnut luontaisesti lainkaan. Eli laukauksen jälkeen sitä ei saanut noutamaan.

Koira ei kantanut mitään oma-aloitteisesti pentuvaiheessa ja ainoa, milloin sen sai noutamaan oli vedestä. Ilmeisesti vesi elementtinä sai sen avaamaan suun noutoesineellä/riistalla.

Sususta tuli kuitenkin ihan kohtuullinen noutaja (ei loistavaa, mutta toimiva). Tässä avaimena oli se, että sen mielenkiinto esineisiin herätettiin. Olin kesällä 2003 käynyt Tommy Wirenin naksutinesityksessä Spanieliliiton leirillä. Sulattelin asia asiaa jonkin aikaa ja sitten seuraavana kesänä istuin takapihan terassilla ja naksuttelin ensin koiralle tennispallon kastomista, koskemista, hamuilua, tarttumista, nostamista ja pitoa. Sen kesän aikana koirasta tuli innokas noutaja. Riistan kanssa meinasi tulla kova takapakki, koska minä olin niin stressaantunut aiheesta: oli pakottava tarve saada koira noutamaan, koska kokeet...No, koskaan emme saaneet koiralle koetulosta, koska antidoping-säännöt tulivat ja koiralla oli melko säännöllisesti käytössä kipulääke lonkkien takia. Lisäksi koira muutti 5-vuotiaana uuteen kotiin, kun laumassa eläminen muodostui sille liian vaikeaksi.

Tarinan opetus on se, että innosta koirasi tarttumaan. Tee siitä kivaa ja käytä superpalkaa. Kun tarttumisesta seuraa hyviä juttuja, se tunnetila siirtyy myös itse tarttumiseen => siitä tulee tavoittelemisen arvoista. Kun tarttuminen parantuu, parantuu myös pito jne.

#ilonkautta

Takaisin blogiin