Pitäisi välillä pysähtyä miettimään, millä mielellä kukin on koulutustilanteessa ja mihin tunteeseen se tilanne loppuu? Mikä olisi koiralle oikea tunnetila kuhunkin tilanteeseen?
Paras tunnetila oppimiseen on noin yleisesti ottaen sellainen, jossa koira on aktiivinen, iloinen ja rento. Kovin passiivinen tai kiihtynyt koira ei opi. Myös masennus, ahdistus, pelko ja aggressio ovat tunnetiloja, joissa oppiminen ei onnistu kovin hyvin. Nämä ovat myös tunnetiloja, joita ei saisi olla koirilla kovin usein. Aktiivinen ja iloinen mieli parantaa eläimen hyvinvointia.
Yllä oleva kuva kuvaa tunnetiloja. Optimaalinen tunnetila sijoittuu oikealle kuvaajasssa: koira on iloinen ja tyytyväinen ja vire on aktiivinen, ei liian kiihtynyt eikä liian rauhallinen. Masentunut, surullinen, ahdistunut, agressiivinen tai liian kiihtynyt (vaikka iloinenkin) eivät ole hyviä mielentiloja oppimiseen tai harjoitteluun.
Mikä voisi olla sopiva mielentila millekin treenille?
Mikä mielentila olisi optimaalinen? Se riippuu tehtävästä. Tarvitsemme nopean istumisen, joten tarvitsemme siihen nopeutta. Toisaalta tarvitsemme samaan syssyyn myös rauhallisen paikoillaan olon, jotta koira pysyy paikoillaan ja voi olla fokuksessa. Jotta meillä voi olla kestoa suorituksessa, niin siinä on oltava myös rauhallisuutta.
On aina hedelmällistä pohtia sitä, että mikä on juuri oikea lopputulema ja millainen mielentila siihen liittyisi. Metsästyskoiran seuraamisessa olisi hyvä, että vire olisi kohtuullisen alhaalla, jotta se ei kuluttaisi energiaansa turhaan. Kiihtyneenä koira ei myöskään pysy oikealla paikalla, eli poissa tieltä. Eikä se myöskään pysty kunnolla havainnoimaan, mitä tapahtuu.
Luoksetulossa haluamme taas ison innon ja halun tulla vauhdilla. Näin ollen vire voi olla melko korkeakin (tosin ei niin korkea, ettei enää kuule/ymmärrä vihjettä). Myös kääntymisen voi opettaa korkeahkossa vireessä, koska haluamme siitä nopean ja terävän.
Noudossa taas on toivottavaa nopeus, mutta luovutus olisi mieluiten rauhallinen, jotta riista/esine pysyy koiran suussa ja ohjaajalla on aikaa ottaa se pois.
Entäs piippaaminen/huutaminen? Se tulee siitä, että koiralla on liian korkea vire siihen asiaan, mitä se on tekemässä. Tunnetila on siis kiihtynyt. Kiihtymys tulee usein siitä, että koira on viety tilanteeseen, mikä on sille liian haastava. Tällöin olisi analysoitava tarkkaan se, että mitä asialle voi tehdä ja kuinka ympäristöä voi hallita. Ääntelystä tulee helposti äärimmäisen sitkeä tapa koiralle.