Tunnetilan tunnistaminen ja sen hallinta

Tunnetilan tunnistaminen ja sen hallinta

Aloin kirjoittamaan ylös asioita, joita nousee mieleeni tuosta otsikosta. Kirjoittaminen on myös hyvä tapa koota omia ajatuksia nyt jo ainakin kolmen tunnetilakurssin päätteeksi. Paljon olen niistä oppinut ja tietysti eniten teitä seuraamalla, jotka siellä olette olleet. Tämä aihe on lähellä sydäntäni ehkä sen takia, että olen aina omistanut hyvin reaktiivisia ja aktiivisia koiria, ja sen takia jokaisen koiran kohdalla enemmän tai vähemmän joutunut miettimään, miten koulutuksen saisi edistymään parhaalla mahdollisella tavalla. Kuinka osaisin tehdä itsestäni vieläkin kiinnostavamman koiran silmissä, kun ympäristö tuntuu olevan niille kaikki kaikessa.

Herkästi stressaantuvilla koirilla esim. hajuaisti ei toimi yhtä hyvin kuin sellaisilla, jotka malttavat keskittyä tehtävään. Painin monen viretilaan liittyvän asian kanssa vuosia (ja edelleen se on päivittäin työn alla), mutta aikaisemmin en tiennyt mistä on kyse. Koska aihe kuitenkin vaivasi minua jatkuvasti, niin päätin lähteä kouluttautumaan eläintenkouluttajaksi. Halusin (ja haluan edelleen) ahmia kaiken mahdollisen tiedon siitä, miten minun tulisi toimia, jotta harrastukseni voisi jatkua hevosten, koirien ja muiden eläinten kanssa. Luin kirjoja, istuin kymmenillä luennoilla, pohdin ja keskustelin ammattilaisten kanssa. Opin todella paljon neljässä vuodessa.

Siltikin suurin oppi ja oivallus on tullut arjessa omien sekä muiden koirien että muiden eläinten kanssa olemalla, kuuntelemalla ja katselemalla. Olen reilun neljän vuoden aikana tajunnut, että suurin este oman oppimisen tiellä olen ollut minä itse ja pinttyneet uskomukseni ja toimintamallini. Paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että tunnistan omat turhaumat ja tunteet kouluttaessa ja olen tietoinen siitä, että voin tehdä asialle jotain. Näin kontrolloin itseäni paremmin ja olen myös reilu eläimelle. Esimerkiksi väsyneenä en viitsi mitään muuta kuin mennä kunnon lenkille koirien kanssa. Tunnistan, että en pysty väsyneenä yhtä hyvin sietämään tiettyjä eläinten käytöksiä ja näin ollen on paljon parempi olla kouluttamatta ollenkaan. Muutokset vuosien varrella itsessäni ovat taas heijastuneet koiriin saman tien ja suhde niihin on parempi, koska pystyn olemaan niille reilu ja ne pystyvät lukemaan minua paremmin, kun toimin loogisesti. Toki tieto, minkä olen saanut, on antanut minulle työkaluja niin paljon, että useimmiten (en toki aina) jo tiedän, miten aion toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tieto ja työkalut ovat vähentäneet omaa turhaumaa.

Tuntuu tavallaan hassulta, että kaikki tieto ja taito minkä olen 4-5 vuoden aikana hankkinut, on ollut ikään kuin matka itseeni. Näistä asioista myös tunnehallinnan kurssilla puhumme ainakin vähän. Jokainen voi sitten omalla kohdallaan miettiä itsekseen omaa käytöstään suhteessa koiraan ja onko siinä mahdollisesti jotain, mitä voisi muuttaa.

Täytyy muistaa, että koirat kehittyivät juuri lukemaan ihmisiä. Niiden on aikojen alusta saakka ollut edullista ymmärtää ihmisten eleitä ja puheen ääntä, ja aistia tunnetiloja, koska se on koiraeläimelle tarkoittanut yhteiseloa, eloon jäämistä ja ruokaa. Tätä ominaisuutta ei tule väheksyä: koirat lukevat paremmin meitä, kuin me luemme niitä. Jokainen eläin on perimältään sellainen, että ne lukevat ja tunnistavat ja haistavat toisten eläinten tunteita ja tunnetiloja. Se on loogista, koska eläimillä ei ole sanoja tunteiden sanoittamiseen, vaan niiden on tiedettävä eleistä ja hajuista, milloin kenenkin lähelle ei esimerkiksi ole edullista mennä ollenkaan.

Metsästyskoirilla usein viretilahaastena on liian korkea vire (myös passiivisia koiria on), jolloin koira ei enää pysty toimimaan, eikä keskity pyydettyyn tehtävään. Tuossa tilassa myöskään nenä ei välttämättä toimi ollenkaan, vaan koira juoksentelee ympäriinsä ja purkaa vain stressiään. Fokus ei silloin ole työnteossa. Stressaantuneella (ja metsästysvietissä olevalla) koiralla, samoin kun ihmisillä, on käytössä sillä hetkellä aivoista vain se puoli, missä taistellaan, selviydytään, koetaan vahvat tunteet ja mennään vaistolla, eli ei tarvitse ajatella mitään, vaan kaikki tapahtuu selkärangasta. Silloin ”järki”aivot eivät ole mukana, ja kaikki sellainen missä pitäisi keskittyä ja miettiä jää vähemmälle, tai kokonaan pois. Tämä selittää myös sen, että esim. ylösajotilanteessa koiran on melkein mahdoton kuulla mitään vihjeitä ohjaajalta, koska siinä on vain yksi vietti tai aisti käytössä. Kuuloaisti, hajuaisti ja monet muut aistit sulkeutuvat hetkeksi sen yhden tieltä, ennen kun koira tulee ”kuplastaan” pois. Näitä tilanteita varten toki koulutamme koiriamme, jotta pyydetystä vihjeestä tulisi niin vahva, että sen kuullessaan koira toimisi halutulla tavalla. Tämä tapahtuu siten, että  koira toistaa tehtävää niin monta kertaa, että vihje alkaa tulla jo selkärangasta ja on kirjaimellisesti mennyt lihasmuistiin. Esim luoksetulo tai istuminen voi olla niin vahvaksi koulutettu, että vihjeen kuullessaan koira tulee kuplastaan pois, eikä tietoisesti välttämättä tiedä edes miksi. Kun vihje on treenattu niin vahvaksi, niin sitä automaattisesti seuraa siihen liittynyt tunnetila, eli missä vireessä ja tunnetilassa se on useimmiten suoritettu. Joten vihjeen kuullessaan tuo tietty tunnetila vaihtuu koiralle, ja kesken ylösajon on mahdollista saada koira pysähtymään, esim istumaan, jos sitä on harjoiteltu tarpeeksi siten, että tunnetila on siihen vahvasti jo liittynyt.

Stressi on suuri tekijä koulutustilanteessa ja sen minimoimiseen kannattaa käyttää aikaa. Hyviä tapoja lievittää koiran stressiä on tarjota sille paljon rotu-ja lajityypillistä aktiviteettia. Näitä ovat muunmuassa runsas ja monipuolinen liikunta, kaivaminen, pureskelu (esim. luut), leikkiminen, juokseminen, saalisleikit ja sosiaaliset suhteet. Tässä kohtaa pitää myös muistaa, että nämä kaikki asiat, jos niitä on ko. yksilölle liikaa, ne voivat myös lisätä stressiä. Oman koiran tunteminen on kaikki kaikessa tässäkin asiassa ja sitä kautta balanssin löytyminen. Uskaltaisin väittää, että monesti kyse on kuitenkin tuosta virikkeiden puutteesta. Puhun tässä nyt enimmäkseen metsästyskoirista, ja muista työhön jalostetuista koirista. Työkoiraksi jalostetut rodut jaksavat parhaimmillaan tehdä työtä 24/7, eli vaativat hurjan paljon aktiivisuutta ohjaajan puolelta.

Ei-toivottua käytöstä aiheuttaa myös se, että koiralta pyydetään jotain sellaista mitä se ei vielä osaa siinä tilanteessa. Kriteeri on väärä suhteessa tilanteeseen. Koiran näkökulmasta tämä on hyvin turhauttavaa. Ja tähän jos lisätään vielä keskinkertainen palkka, mitä koira ei varsinaisesti tavoittele, niin yleensä lopputulos on sekä turhautunut koira että ohjaaja.

Viretilan hallinnassa, kuten muussakin hallinnan kouluttamisessa on tärkeää palkita pienistä askelista, jotka johtavat haluttuun lopputulokseen. Koiran eleitä tarkkaillaan ja koitetaan ymmärtää sen signaaleja ja erityisen tarkkana ollaan silloin, kun koira viestii ettei halua olla ko. tilanteessa ollenkaan, vaan paineistuu ja haluaa väistää ohjaajaa tai koulutustilannetta. Jos tilanne sallii, niin tunnetilan ja stressin kannalta olisi hyvä voida antaa koiran valita itse haluaako se olla koulutustilanteessa. Tämä valinnan mahdollisuus vie painetta pois ja koira alkaa ymmärtää, että sen kehon viestejä kuunnellaan, mikä taas lisää luottamusta koiran ja ohjaajan välillä. Ja siten koira uskaltaa viestiä meille aina vaan selkeämmin ja näin päästään aitoon kommunikaatioon.

Toki näihin vaikuttaa paljon palkkion laatu, kriteeri, toistojen määrä ylipäätään, vahvistetiheys ja palkkion ajoitus ja sen hetkinen ympäristö.

Edellämainitut asiat ovat aina läsnä koulutustilanteessa ja jos jokin asia ei suju, niin kouluttajan tulisi muuttaa joku näistä asioista.

Usein koira viestittää meille turhautumisellaan ja sijaistoiminnoillaan, jos jokin listan asioista on pielessä. Koiran sijaistoimintaa voi olla rapsuttaminen, haistelu, paikalta poistuminen, jalan nostelu, juoksentelu, haukkuminen, hihnan repiminen, hyppiminen ohjaajaan tai vaikka päätön sinkoilu hihnassa. Oman koiran tunteminen on tässäkin tapauksessa avain eteenpäin.

Yritän kirjoittaa aina sen mukaan, miten juuri sillä hetkellä asiat koen. Jokin uusi oivallus tahtoo aina muokata hieman näkökulmaani asioihin ja muuttaa sitä. Yritän pysyä ajan hermolla ja avoimena kaikelle uudelle tiedolle ja kokemustahan tulee vain elämällä elämää eteenpäin päivä kerrallaan!

Seuraava tunnehallinnan kurssi alkaa 9. tammikuuta torstaina klo18.00.

Keväällä on luvassa myös tunnetilaviikonloppu!

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille!

 Heini

Takaisin blogiin