Luopuminen on mielentila

Mitä luopuminen ja sen harjoittelu on?

  • Se on impulssikontrollia ja sen harjoittelua
  • Se on hallintaa ja sen harjoittelua
  • Se on mielentilan harjoittelua: pystyn luopumaan asioista, ja saan ehkä jotain muuta/saman tilalle

Impulssikontrolli on tärkeää koiran hallinnassa. Joillakin koirilla se on luontaisesti hyvä ja toisilla sitä ei ole juuri lainkaan. Tässä videossa näkyy hyvin lasten väliset erot asiassa. Nämä samat erot ovat olemassa myös koirissa. Toiset pystyvät vastustamaan hyvin kiusausta ja toiset eivät.

Impulsiivisuus on itsehillinän puutetta. Itsehillintä on ominaisuus, jolle on kaikilla koirilla käyttöä. Tässä on valtava vaihtelu yksilöiden välillä: Jotkut koirat pysytyvät suoriutumaan tehtävistä jatkuvasti hyvässä (riittävän alhaisessa) vireessä. Joillain koirilla kiihtynyt vire haittaa suoritusta. Toisilla taas passiivinen vire vaikeuttaa suorituksia. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus eläimelle. Sen on havaittu myös olevan periytyvää.

Hyvä itsehillintä on tärkeä niin koiran kouluttamisessa kuin jokapäiväisessä elämässä. Hyvä itsehillintä sisältää sen, että koira kykenee hillitsemään ensimmäisen tunnereaktion, mikä kussakin tilanteessa tulee. Koiran kyetessä kontrolloimaan omia reaktioitaan (impulssejaan), se myös kykenee parempaan ja pitkäkestoisempaan suoritukseen kuin koira, joka ei siihen kykene. 

Mitä tämä vaikuttaa meidän lintukoirimme? Meillä on jokaisella tarve hallita koiramme impulsseja. Impulsiivisen koiran kanssa koulutus on huomattavan haasteellista. Jokaisessa lintukoirarodussa on yksilöitä, joilla on haasteita impulssien kanssa. Olemme havainneet sen tehdessämme smartDOG-testejä, jossa impulsiivisuus on yksi testattava ominaisuus. Niitä on mm. lk. saksanseisojissa, käyttölabradoreissa ja turbocockereissa noin muutamia mainitakseni. Tarvitsemme impulssikontrollia mm. koiran pysähtymiseen ja paikoillaan oloon. Impulsiivinen koira on huomattavan paljon haasteellisempi kouluttaa pysähtymään siivitykseen kuin koira, jolla on hyvä itsehillintä. Ylösajoon pysähtyminen on luopumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Koiran on kyettävä luopumaan linnusta, jotta ei menisi perään.

Ihan jokainen koira hyötyy impulssikontrollin harjoittelusta ja luopumisen harjoittelu on nimenomaan sitä: pystyn hillitsemään itseni, niin ehkä saan sen, mitä haluan tai jotain muuta haluamaani. Voi olla, että en saa, mutta en kiihdy siitäkään.

Tässä on video, jonka lainasin netistä. Se näyttää, miten luopuminen saadaan alkuun. Kyseessä on koira, joka tekee sitä ensi kertaa.

Tämä on harjoitus, jonka voi viedä ihan mille tahansa asialle, mitä koira haluaa. Oli se riistaa, dameja, ruokaa, toisia koiria jne. Sitä voidaan kehittää aina niin pitkälle, että koira pystyy tekemään mitä ikinä haluat, vaikka vieressä on 100 sorsaa tai muuta koiraa. Vaikka koira haluaisi lähteä pölläyttelemään tms. se pysyy tehtävällä. Luopuminen on mielentila: olen rauhassa, vaikka tuolla on jotain ihanaa.

No, eikö luopuminen vähennä koiran mielenkiintoa esim. lintuihin? Ei, siksi sitä ei voidakaan käyttää vaarallisten asioiden pois opettamiseen (esim. kyykäärmeet). Koira alkaa etsiä tilanteita, joissa se voi luopua, koska siitä aina seuraa jotain miellyttävää. Eli tämä saattaa hyvinkin parantaa motivaatiota ja hakuintoa. Koira saa haluta asioita, impulssikontrolli on se, mihin tässä tähdätään.

Eikö luopuminen tarkoita sitä, että se ei sitten enää koskaan saa sitä? Ei, se on vain vihje/toiminta, joka voidaan aina korvata toisella vihjeelllä esim. noudolla. Aina tulee esiin tilanteita, joissa koiran on kyettävä luopumaan jostain, koska joku muu on tärkeämpää. Hyvä esimerkki voisi olla vaikka tilanne, jossa koiralla on kaksi sorsaa noudettavana. Toinen elossa ja ui kovaa vauhtia karkuun ja toinen kuollut kuin kivi. Silloin koira on saatava jättämään kuollut ja lähtemään uivan perään, koska se on tärkeämpää. Haavakkoja ei jätetä maastoon. Tässä kohtaa koiran on luovuttava.

Impulssikontrollia tarvitaan erityisesti riistalla. Jos koiralla ei ole kykyä hillitä itseään, niin mitä silloin tapahtuu? Se menee perään, kiihtyy, rikkoo riistaa, karkaa, you name it! Siksi valta osa koirista hyötyy isosti, että niiden hallinta otetaan varhaisessa vaiheessa kontrolliin myös riistan läsnäollessa. Kontrolliin ottamisella tarkoitan tässä sitä, että koira opetetaan kuuntelemaan riistan läsnä ollessa nimen omaan positiivisesti vahvistamalla, ei positiivisen rankun kautta. Jos rankaista täytyy, niin tehokkain rankaisu on koira poistaminen paikalta (ei tarvitse olla pitkä aika). Se pistää koiran ajattelemaan: jos minä en tee niin kuin halutaan, niin en saa mitään. Jos teen ohjaajan mielen mukaan, niin saan tai ehkä saan, sen mitä haluan tai jotain muuta. (impulssikontrolli siis). Alla on kaksi videota, jossa jo aikuiset pitkälle koulutetut koirat tekevät hallinnan harjoituksia riistan läsnäollessa. Tällaisia tehtäviä ei pidä lähteä heti tekemään, vaan aloittaa paljon helpommasta.

Miina tekee kontaktiharjoitusta lintujen läsnä ollessa.

Tässä taas Eddie tekee luovutusharjoituksia häiriössä (Hurmaavasti on Markus 4v. kuvannut videon.

Luopuminen on siis konsepti, jolle ihan jokaisella koiraharrastajalla on käyttöä. Tätä jokainen myös tekee tavalla tai toisella (tai ainakin pitäisi). Sitä pitäisi kuitenkin tehdä ajatuksella ja systemaattisesti. Jos haluaa kouluttaa koiraansa modernein keinoin, niin tämä liittyy olennaisesti siihen. Hallintaa ei oteta rankaisun kautta, vaan opetetaan koiralle, se mitä tarvitaan, vahvistamalla sitä, mitä halutaan.

Aiheesta on tulossa koulutus: Seis!

Jätä viesti

Nimi .
.
Viesti .

Huomaa, että viestit tulee hyväksyä ennen julkaisemista.